Valtakunnallinen vuoden kylä on valittu vuodesta 1985 lähtien, siis 30 vuoden ajan. Nämä kylät ovat eräänlainen näyteikkuna kylätoimintaan. Absoluuttisesti parasta kylää ei toki voi valita, mutta nämä valitut kylät ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä kylätoiminnan parissa tehdään.
Valitut Vuoden kylät kertovat sisällöltään hyvin monenlaisesta kylätoiminnasta. Alkuun valinnassa käytettiin vuosittain vaihtuvaa teemaa, jonka pohjalta valinta tehtiin, joten valitut kylät olivat kulloinkin käytetyn teeman näköisiä. Vuodesta 1997 lähtien valinnat on tehty ilman vuosittaista teemaa. Senkin jälkeen valituksi on tullut keskenään hyvin erilaisia kyliä. Tämän perusteella voi sanoa, että kylätoiminnan ydin ei ole sen parissa harjoitetun toiminnan kohde tai sisältö, vaan jokin muu.
 |
| Kuva: Katja Korpela |
Erään vanhan määritelmän mukaan "kylätoiminta on kyläläisten vapaaehtoista yhteistyötä omien elinolojensa kehittämiseksi". Mielestäni tämä muutamaan sanaan tiivistetty ajatus kertoo kylätoiminnasta kaikkein olennaisimman. Kylätoimintaa siten määrittelee nimenomaan tapa toimia, ei itse toiminnan sisältö. Siten kylätoiminta on eri kylissä sisällöltään hyvin erilaista ja myös samassa kylässä sen sisältö vaihtelee ajan myötä.
Kylätoiminnan voi ajatella olevan ennen muuta tahtoa ja kykyä toimia yhdessä. Siten kylän tärkein pääoma on sosiaalinen pääoma. Myös tätä pääomaa on syytä vaalia. Joku saattaa nähdä kylätoiminnan vain tapahtumina ja muuna sen sorttisena "puuhasteluna". Tällöin hän ei näe toiminnan ulkoisten merkkien ohi sen ytimeen. Erilaiset yhdessä tehdyt kehittämistoimenpiteet eivät ole mahdollisia ellei kylässä ole tahtoa ja kykyä siihen. Tässäkään asiassa "kannettu vesi ei pysy kaivossa", joten yhdessä toimiminen edellyttää yhteisöllisyyteen panostamista.
Voi sanoa jopa niin, että sosiaalisen pääoman ollessa vahva aineellisemman pääoman kohdalla hieman heikommat lähtökohdat eivät ole ongelma. Tällöin hankkeessa tarpeen oleva omarahoitusosuus tai jokin muu vastaava rahaerä tai muu tarvittava asia kyllä löytyy tavalla tai toisella, jos on tahto toimia yhdessä ja yhteiseksi hyväksi.
Edellä oleviin mietteisiin minut herätti muisto noin 15 vuoden takaa erään entisen Längelmäen kunnan alueen kyläyhdistyksen vuosikokouksesta. Tässä kokouksessa kyläyhdistyksen hallitukselle annettiin valtuudet ottaa pankista 150.000 markan laina vielä kesken olevan talon rakennustöiden loppuun saattamiseen ja 250.000 markan lainan ottamiseen toisen talon ostoon. Tämä kylä halusi uusia asukkaita, joten nämä talot tehtiin heille vuokrattaviksi tai ostettaviksi. Edellä kertomiani summia voi peilata kyseisen kyläyhdistyksen vuosibudjettiin parin vuotta sitä ennen, sillä se oli noin 2.000 markkaa. Tahto ja kyky toimia yhdessä löytyi, kun siihen koettiin olevan tarvetta.
Tarve on yhdessä tekemisen tahdon ja kyvyn ohella toinen tärkeä kylätoimintaa määrittelevä asia. Kylätoiminnalle on tyypillistä aaltoliikkeen omaiset vaihtelut. Aktiivista vaihetta usein seuraa huomattavasti rauhallisempi jakso. Tämä on luonnollista. Aktiivisempi toiminnan vaihe seuraa tarpeesta toimia. Kun se on tehty, niin otetaan hieman rauhallisemmin. Voisi sanoa, että kylätoimintaankin sopii Tuntemattomassa sotilaassa todettu ajatus, että "asialliset hommat tehdään, mutta muutoin ollaan kuin Ellun kanat". Näkisin, että toiminta itsessään ei ole olennaista, vaan sen pohjautuminen yhdessä nähtyyn tarpeeseen.
Toki kylätoiminnan ohella voi pohtia myös sitä, mikä on kylä. Kylän yleensä nähdään olevan maaseudulla. Aiemmin siteeraamani kylätoiminnan määritelmä ei rajaa kylää vain jonkin tyyppiseen toimintaympäristöön, vaan kylä on ennen muuta ihmisten muodostama yhteisö. Siten maaseudun kylän ohella myös esimerkiksi Helsingin Käpylä ja Tampereen Pispala ovat kyliä.
Heikki Konsala
lähidemokratiatoimikunnan 1. vpj
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti