Asukasillat tulossa tammikuulla

HUOM! Keskustan kehittämiseen ja kaavoitukseen liittyvä asukasilta on siirtynyt 15.1. > 22.1.!
(päivitys 7.1.2015)

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, joten aiemmasta poiketen Keskustan kehittäminen ja maankäytön suunnittelu yleisesti –asukasilta on pidetäänkin viikkoa myöhemmin, eli to 22.1.! Paikkana sama Ehtookodon juhlasali ja kellonaika 17.
Pahoittelut mahdollisesti tästä hämmingistä joillekin koituneesta harmista – tekeville sattuu...

Se on täällä taas!

Kynttilöiden, glögin, kuusenhakuretkien, laulujen, himmeleiden ja sadan muun perinteen kera - joulu.

Useimmat meistä ovat toivoneet, että saataisiin valkea joulu, ja Lempäälässä se näyttäisi toteutuvan, ainakin ohuen ohut lumikerros valaisee maisemaa. Joku muu toivoo hengähdystaukoa arjen hektisyydestä, toinen aikaa perheen kesken, kolmas luksusta. Ja osa taas, että olisi edes joku pieni paketti lapsille antaa ja ruokaa joulupöydässä.

Etenkin sosiaalisessa mediassa pinnalla ovat olleet erilaiset hyväntekeväisyystempaukset, joista osa kohdistuu vähävaraisiin lapsiperheisiin, osa yksinäisiin vanhuksiin ja osa kodittomiin eläimiin. Huomiota ovat saaneet myös yksittäiset hyväntekijät. Auttavia käsiä on paljon. Ja tämä onkin minusta joulussa parasta: ihmisten hyväntahtoisuus. Ihmisillä on vilpitön halu tehdä hyvää lähimmäiselleen ja joulu taitaa olla otollisinta aikaa sille, että jurot suomalaisetkin tervehtivät hymyillen ventovieraita ja saattavat jopa ruveta juttusille tuntemattomien kanssa!

Kunpa saataisiin tämä positiivinen energia ja yhteisöllisyys ulottumaan myös puoli vuotta joulunajan molemmin puolin. Ja kaikille elämänalueille.

Oikein hyvää joulua kaikille, ja kiitos teille, jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet lähidemokratian edistämiseen vuoden mittaan. Nyt levähdetään ja vuoden alusta jatketaan taas uusin voimin ja kujein!

Anna Kulmakorpi

Demokratia – miten sen näemme?

Noin kuukausi sitten Kari Huoviala nosti kirjoituksessaan Aamulehdessä esille näkökulman demokratiaan, joka on mielestäni tärkeä. Usein demokratian nähdään olevan toinen pää janaa, jonka toinen pää on harvainvalta.  Mutta näemmekö tämän janan kokonaan? Ehkä emme.

Kari Huoviala kirjoittaa, että pyrkiessämme yhä pidemmälle demokratian tiellä, menetämme samalla myös kykymme tehdä päätöksiä. Näkisin, että tässä meidän yhä monimutkaistuvassa maailmassa aiempaakin enemmän on totta se, että emme voi sekä säilyttää kananmunan ehjänä että tehdä siitä munakkaan. Päätöksenteko on siten aina myös valintojen tekoa. Pyrkimys huomioida kaikkien mielipiteet ja näkökulmat päätöksenteossa on välillä vaikeasti yhteen sovitettavissa tämän asian kanssa.

Ehkäpä demokratia pitääkin nähdä tasapainotilana janalla, jonka ääripäinä ovat harvainvalta ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä? Tällöin tässä tasapainotilassa päätöksenteossa on kattavasti mukana erilaisia näkemyksiä, mutta saamme myös aikaan päätöksiä. Päättämättömyys tuskin on demokratiaa vahvistava asia, joten tämä tasapainotila on syytä löytää.

Koska usein on ”niin monta mieltä kuin miestäkin”, niin keskenään ristiriitaisista näkemyksistä ja haluista pitää tavalla tai toisella puristaa selkeä päätös. Koska kaikki eivät voi saada haluamaansa, päätös pitää tehdä tavalla, joka koetaan oikeutetuksi myös tässä päätöksentekotilanteessa näkemyksensä kanssa häviölle jäävien joukossa. Demokratiassa enemmistön kanta on ratkaissut tällaiset ristiriidat päätöksenteossa. On vaikea nähdä mitään muuta hyväksyttävissä olevaa tapaa ratkaista tällainen ristiriitatilanne.

Edellä olevan pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta onko se sitä? Kari Huoviala kysyy kirjoituksessaan, että ”kuka enää uskaltaa nousta johtamaan?”.  Päätöksentekijä ”luontoiseduksi” näyttää ajoittain muodostuvan silmille roiskuva rapa. Tässä meidän pirstaloituneessa ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa taitaa olla tuo päätöksentekoon liittyvä demokratian pelisääntö olla osin unohtunut, ja päätös joka ei ole oman mielen mukainen, tuottaa välillä ärhäkän reaktion.

Koska demokratia on yhteispeliä ja myös omista näkemyksistä poikkeavien ajatusten kunnioittamista, niin ehkäpä siinä yhteydessä on syytä muistaa Piukat paikat –elokuvan viimeinen repliikki. Sen lausui mies, joka havaitsi morsiamensa olevan naiseksi pukeutunut mies, ”kukapa meistä on täydellinen”.

Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan 1. varapuheenjohtaja

Kuva: Katja Korpela

(muoks. 18.12. korjattu lainatun kirjoittajan nimi, joka on Huoviala, eikä Huovila - Ak)

Voiko lähidemokratiaa mitata?

Eilen oli lähidemokratiahankkeemme ohjausryhmän kokous, ja siellä mm. pohdittiin, kuinka lähidemokratiaa tai sen toteutumista voidaan mitata. Oikein hyvä kysymys, kun sitä oikein alkaa ajatella.

Yksi tapa mitata lähidemokratian toteutumista kunnassa voisi tietysti olla se, kuinka paljon osallistamismenetelmiä ja vaikutuskanavia on käytössä – siis esimerkiksi kuntalaisraateja ja -foorumeja, kyselyitä, asukasiltoja, sosiaalisen median hyödyntämistä ja niin edelleen. Toinen mittari voisi tietysti olla joku tunnustuskin. Demokratia-palkinto, Suomen kylämyönteisin kunta – onhan näitä.

Tai raha – asiaa voi myös lähestyä vaikkapa sen perusteella, kuinka laajasti asukkailla on valtaa päättää suoraan kunnan varojen käytöstä ja kohdistamisesta, tästä käytetään termiä osallistava budjetointi. Tätä on käytössä jonkin verran eri puolilla Suomea ja hyvin eri mittakaavoissa, edistynein lienee Rovaniemen aluelautakuntamalli, jossa aluelautakunnat järjestävät alueensa lähipalvelut.

Luottamus päätöksentekijöihin – ovatko valtuutetut sanan mukaisesti LUOTTAMUShenkilöitä? Löytyykö luottoa, ovatko ihmiset tyytyväisiä äänestämänsä edustajan toimintaan tehtävässään? Kuinka hyvin kuntalainen on perehtynyt sen ihmisen ajatuksiin ja arvomaailmaan, jonka on äänestänyt edustajakseen, ja kuinka hyvin seuraa valtuustokauden aikana tämän ihmisen tekemisiä?

Lähidemokratian toteutumista voidaan myös ajatella toteutuvan silloin, kun kuntalainen kokee, että hänellä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämän asian selvittämiseksi pitäisi tietysti kysyä kuntalaisilta, kuinka he asian kokevat.

Lempäälällä voi olla hieman kirittävää muihin kuntiin nähden, mitä tulee osallistavien menetelmien käyttöön lakisääteisten vaatimusten lisäksi. Mutta – kun kaikki suunnitellut menetelmät (kuntalaisaloite.fi – palvelu, valtuuston videointi, Facebook, osallisuusfoorumi ja niin edelleen) on saatu käyttöön, voidaanko sanoa, että lähidemokratia toteutuu? Entä jos omatoimiraha olisikin saanut lähidemokratiapalkinnon, voitaisiinko sitten taputtaa pieniä karvaisia käsiämme ja todeta, että nyt asiat onkin muuten maalissa?

Itse äänestän kokemukseen pohjautuvaa mittaamista. Ja kokemus onkin hyvin subjektiivinen asia – ehkä joku kokee demokratian toteutuvan riittävästi, kun hän saa äänestää ja luottaa sitten edustajansa päätöksentekokykyyn. Joku toinen on tyytyväinen, että saa vastata kyselyihin ja osallistua silloin tällöin asukasiltoihin ja sitä kautta vaikuttaa. Kolmas tekee samaa yhdistystoiminnan kautta tai vaikuttaa muuten oman asuinalueensa tai lähiyhteisön toimintaan, neljäs keskittyy enemmän omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja kilauttaa viranhaltijalle, jolta kysyy ja jonka kanssa saa asiansa hoidettua. Sitten ovat luottamushenkilöt,  jotka – aivan oikein – ovat myös kuntalaisia. He pyrkivät päätöksenteon ytimeen, ja ovat valmiita käyttämään siihen runsaasti omaa aikaansa. Luottamushenkilön kokemus demokratian toteutumisesta voi toki myös olla hyvin monenlainen. Sitten on tietysti niitäkin, joiden kohdalla tuntuu, että mikään ei riitä.

Koska kaikkia asioita ei kuitenkaan voida käydä ovelta ovelle kaikilta kysymässä, täytyy päätöksenteon pohjimmiltaan perustua edustukselliseen demokratiaan ja päätöksentekoon, ja siihen, että viranhaltijat valmistelevat asiaa oman asiantuntemukseensa perustuen – se on heidän tehtävänsä. Kaiken muun osallistamisen tarkoitus lienee tukea ja helpottaa valmistelutyötä ja päätöksentekoa, tiedottaa ja toisaalta saada tehdyille päätöksille laajempi hyväksyntä ja vaikuttavuus. Sitä kautta pitäisi kaiken logiikan mukaan parantua myös kuntalaisen kokemus (lähi)demokratian toteutumisesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lähidemokratia on jatkuva prosessi, se ei koskaan ole täysin valmis ja muuttuu maailman mukana.


Anna Kulmakorpi

Viikon kohokohdat

Vietin mukavan torstaipäivän Starttipajalla eilen. Keskustelimme nuorten sekä Starttipajan ohjaajien Ilonan ja Veeran kanssa vaikutusmahdollisuuksista. Asiaa havainnollistettiin sanakorttien avulla. Pohjana käytin Valtikka.fi:n Vaikuttajan reittikarttaa, ja lopulta Starttipajan seinällä oli seuraavanlainen kartta:

Kokeilepas itse alkuperäisellä reittikartalla, kuinka haluaisit vaikuttaa:
http://reittikartta.valtikka.fi/

Oikein hyvillä mielin lähdin Starttipajalta jatkamaan hommia, sillä kun kysyin lopuksi, kuka koki saaneensa uutta tietoa omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja kaikki paikalla olleet Starttipajalaiset nostivat käden. Mission accomplished!

Toinen viikon kohokohta on ehdottomasti ollut Lempäälän kunnan Facebook -organisaatiosivun julkaiseminen! Kuten moneen muuhunkin asiaan Lempäälässä, myös some-asioihin on valmistauduttu huolella. Kunnan henkilöstöstä on mietitty useampi ylläpitäjä Facebook –sivulle ja tämä porukka sai myös tämän viikon maanantaina todella innostavan ja kannustavan ohjeistuksen asiaan Kinda Oy:n Pauliina Mäkelältä. Muutamassa päivässä Lempäälän kunnan sivu on kerännyt jo yli 400 tykkääjää ja sen kautta on esitetty useampia kysymyksiäkin kunnan suuntaan. Hienoa! Jos et ole vielä käynyt tykkäämässä, teepä se hetimiten. Uskon, että Facebookista muodostuu meille hyvä ja toimiva monisuuntainen tiedonkulkuväylä!

Ja onnistuneen viikon kruunaa ehdottomasti huominen eli Suomen itsenäisyyden juhlistaminen. Kiitollisin mielin toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle suomalaiselle!


Anna Kulmakorpi

Kunta – missä olet?

Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta kunta? Monelle varmasti tulee mieleen työpaikka. Tai palvelut – terkkari, päivähoito, koulu, vesihuolto, rakennuslupa. Tai byrokratia. Virasto. Ehkäpä adjektiiveja? Hidas, tehoton, kaukainen? Yleisemmin toivottavasti positiivisempia, ehkä viihtyisä, monipuolinen, turvallinen?  Loistava sijainti, hyvät harrastusmahdollisuudet? Kenties ensimmäiseksi mielikuvaksi piirtyy kunnan vaakuna. Tai kartta.

Mutta kuinka usein asukas ajattelee, että kyseessä on yhteisö? Muutakin kuin asuinpaikka, siis koti? Että kunta - se hallinnollinen yksikkö – on yhteisten asioiden hoitamista ja viranhaltijat työkseen hoitavat kuntalaisten asioita. Luottamushenkilöt edustavat kuntalaisia ja tekevät päätöksiä asioista, joilla tämän yhteisön toiminta mahdollistetaan.

Kunta on siinä, kun astut kotisi ovesta ulos ja katselet lähiympäristöäsi, ihmisiä ja rakenteita. Kunnan asukkaana, palveluiden käyttäjänä, veronmaksajana ja äänestäjänä (tai ainakin äänioikeutettuna) olet osa kuntayhteisöä. Erästä lempääläistä nuorta lainatakseni:

Mietipä sitä.

Anna Kulmakorpi

Yhdistystapaaminen vol2 : Yhteenvetoa

Eilen torstaina pidettiin toinen yhdistystapaaminen hankkeen puitteissa. Liekö päällekkäistilaisuudet tai muut marraskuiset kiireet vaivanneet yhdistysväkeä, kun ihan yleisöennätyksiin ei ylletty. Mutta ei siinä eikä missään, hyvin kiitollisia olemme myös siitä tehokkaasta tusinasta, joka paikalle saapui. 

Edustettuina olivat Nurmen kyläyhdistys, Kuljun Asemakylän omakotiyhdistys, Ristinmäen omakotiyhdistys, Kuivaspään ja ympäristön kyläyhdistys, Lempäälän lumikenkäilijät ja Lempäälän seudun samoojat, Vanattaran omakotiyhdistys, Mattilan kyläyhdistys ja Ruskea-ahteen omakotiyhdistys sekä Lähidemokratiatoimikunta ja Lempäälän kunta. Illan aiheina olivat omatoimirahan myöntöperusteiden päivitystarpeet yhdistysten näkökulmasta ja yhteistyön edelleen virittely edellisen tapaamisen ideoinnin pohjalta.
 
Omatoimirahan myöntöperusteisiin nykyisellään tuntuivat paikallaolijat olevan pääsääntöisesti melko tyytyväisiä, mutta kyllä keskusteluakin aiheen ympäriltä syntyi. Jonkin verran pohdittiin, pitäisikö käyttötarkoitusta laventaa erilaisiin, aineettomampiin kohteisiin, esimerkiksi tapahtumien toteutukseen. Ainakin tähän saakka omatoimirahan käyttökohteet ovat olleet vahvasti ns. lapio ja saha -tyyppisiä projekteja kuten kiinteitä rakennelmia, korjausta, ehostusta jne. Loppupäätelmä taisi kuitenkin olla, että aika usein tapahtumaprojektiin voi avustusta hakea muista lähteistä kuten kulttuuri- ja liikuntapuolelta.

Kysymykseen kyläkirjojen mahdollisesta siirrosta kulttuuriavustusten piiriin vastaukseksi tuli nyökyttelyä – sinnehän ne loogisemmin ehkä istuisivat. Historia kyläkirjojen avustamiseksi omatoimirahasta on kuitenkin pitkä, ja siksikin vaatinee huolellista jatkosuunnittelua.

Myös hakijakunnasta tuumailtiin, että nykyisellään perusteet sallivat riittävällä tavalla myös ei-rekisteröityneiden hakijoiden projektit. Päällekkäisten avustamisten ehkäisemisestä todettiin, että siitä tulee jatkossakin huolehtia.

Hakusysteemistä ja raportoinnista sentään löytyi vähän jotain pientä viilattavaakin; mietittiin, että raportointia varten voisi olla valmis pohja tai mallirunko. Sille voisi olla helpompi työstää raportti kuin aivan tyhjälle paperille. Myös talkootyön laskennallinen arvo ehdotettiin nostettavaksi 10 euroon tunnilta, näin se vastaisi hieman paremmin nykyaikaa ja olisi myös samalla tasolla kuin mm. leader -hankkeissa.

Kaiken kaikkiaan toivottiin, että hakumenettely pysyisi mahdollisimman yksinkertaisena. Vaikka joku olikin sitä mieltä, ettei paperisota maksa vaivaa, selvä enemmistö piti kuitenkin tarvittavaa paperityötä varsin kohtuullisena ja raportointiakin reiluna vaatimuksena. Rahan saaminen kokonaisuudessaan käyttöön etukäteen on hyvä käytäntö, joka tulee säilyttää - siitäkin huolimatta, että käyttämätön raha täytyy periä takaisin, mikä aiheuttaa hieman ylimääräistä työtä.

Hieman aprikoitiin myös, pitäisikö omatoimirahalle määritellä joku kattosumma, ja ohjata isommat projektit juurikin mm. leader-rahoituksen pakeille, jotta omatoimirahaa voitaisiin jakaa järkeviä summia mahdollisimman monelle. Viime aikoina jaossa on ollut vuosittain 40 000 €, ja jos joku projekti alkaa lähennellä kymppitonnia, lohmaisee se ison osan kokonaispotista. Seuraava ajatus oli tietenkin loogisesti se, että omatoimirahaa tarvitaan isompi potti jakoon! On se kuitenkin niin hyvä ja kunnallekin varsin edullinen tapa kehittää asuinympäristöä ja edistää asukkaiden viihtyvyyttä.

Tällaisia terveisiä viedään siis omatoimirahatyöryhmälle.

Kuva: Anna Kulmakorpi

Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaan johdolla tuumailtiin, mitkä edellisessä tapaamisessa kerätyistä yhteistyöehdotuksista olisivat sopivia jatkokehittelyyn. Esille nousi ainakin yhdistysten yhteisen nettisivuston ajantasaistaminen, ja varsinaisten kylien lisäksi myös muiden alueiden lisääminen sinne, yhdistysten oman halukkuuden mukaan. Ohjausta sivuston elvyttämiseen ja käyttöön tarvittaisiin, ja pyritään jonkinlainen koulutus pyritään asiaan järjestämään tulevina kuukausina.

Yhteistyön ja etenkin yhteisen vaikuttamisen väylänä kannatettiin jonkinlaisen vertaisyhteisön muodostamista. Jotkut tiesivät kertoa, että jonkinlainen yhteenliittymä on ollutkin, ja päätettiin tutkia asiaa. Maaliskuulle sovittiin vielä yhdistystapaaminen, jossa voidaan elvyttää kyseinen yhdistys, mikäli asia selviää ja kannatusta riittävästi löytyy.

Keskusteltiin myös loppukeväällä järjestettävän, koko kunnan yhteisen toiminta-/talkoopäivän sisällöstä. Ainakin Kuljun Asemakylässä olisi tarvetta ryteikön raivaukseen ja pusikoiden perkaamiseen ja siihen voidaan kunnan puolesta järjestää apua ainakin perkuujätteen poiskuljetukseen liittyen.

Mitä kaikkea muuta kyseisenä päivänä voisi eri puolilla Lempäälää touhuta ja minkälaista mukavaa oheen järjestää – sitä jokainen voi pohtia ja omien kotikulmien tarpeita mietiskellä. Näihin palataan ensi vuoden puolella!

Vielä iso kiitos osallistujille ajastanne ja aktiivisuudestanne!

Anna Kulmakorpi

Vielä nuorisonäkökulmaa

Viitaten edelliseen kirjoitukseen, Facebookissa tuli vastaan 9. luokkalaisen Joni Taljan kirjoitus, jossa myös hän toivoo, että vaikuttamista opetettaisiin peruskoulussa enemmän ja konkretian tasolla.

Muitakin viisaita ajatuksia nuorella miehellä:

"Nuorten aktivoitumisella politiikkaan en tarkoita mitään suurta ihmettä, jossa jokaisen nuoren unelma-ammatti olisi kansanedustaja.

Toivoisin ennemminkin sitä, että nuoret tiedostaisivat vaikuttamismahdollisuuksien olemassaolon ja olisivat tarpeen tullen riittävän rohkeita sekä viisaita käyttämään heille annettuja tilaisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä."

Naulan kantaan - tätä toivon minäkin.

Kirjoituksen voit lukea kokonaisuudessaan Suomenmaan Verkkoapilasta.

Kuva: Katja Korpela

Anna Kulmakorpi

Demokratia aikuisten hommiako?

Sain kutsun lukiolle kertomaan lähidemokratiatoiminnasta. Kutsu oli varsin mieluisa kahdestakin syystä; paitsi, että pääsin viemään osallisuuden ilosanomaa kohderyhmälle, joka usein koetaan hankalaksi tavoittaa, minulla oli nyt myös mahdollisuus yrittää saada vastauksia kysymyksiin, joita usein pyöritellään eri tahojen keskuudessa:

Nuoret kertovat usein, että yhteisten asioiden hoitaminen, politiikka ja vaikuttaminen ei kiinnosta, tai ajatellaan jopa, että ”ei koske mua”. MIKSI NÄIN ON? SYITÄ?

Vastaukseksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat lukiolaiset antoivat seuraavaa:

• alaikäisyys
• kasvatus
• ei ole uskallusta
• asiat tuntuvat itselle kaukaiselta
• tietämättömyys
• luottamus muiden osaamiseen
• aikaavievää
• ”tylsää!”
• vastuu
• UKKOUTUMINEN
• tyytyväisyys omiin asioihin
• kuvitellaan niiden olevan aikuisten asioita
• koetaan ettei pysty yksilönä vaikuttamaan
• nuorten mielipiteitä vähätellään eikä kuunnella
• ei oikeasti kiinnosta tarpeeksi
• ei aikaa miettiä
• ajatellaan kavereiden pitävän urpona, jos kiinnostaa
• ei ymmärrä asioita
• ollaan totuttu, että joku muu/vanhemmat hoitaa kaiken
• antaa ”viisaampien” päättää
• asiat periaatteessa hyvin
• ei kannata yrittää
• monet asiat nuorille kaukaisia
• ei osata vaikuttaa
• nuorten omat kiireet
• ajatellaan, että se kuuluu enemmän aikuisille
• nuoret eivät ole perillä poliittisista asioista
• nuoria ei kannusteta tarpeeksi
• nuoret kuvittelevat että heidän mielipiteitään ei arvosteta
• monet asiat eivät välttämättä koske nuorten elämää, eikä heitä siksi kiinnosta

Toinen kysymys, jonka laitoin opiskelijoille pohdittavaksi oli edelliseen kysymykseen viitaten: MINKÄ PITÄISI MUUTTUA, ETTÄ ALKAISI KIINNOSTAA? MITÄ PITÄISI TEHDÄ, EHDOTUKSIA?

Tällaiset vastaukset sain:

• Asioiden pitäisi muuttua huonommaksi
• nostaa nuorten tietotasoa
• lisätä YH:n (yhteiskuntaoppi ja historia, oletan) opetusta > aikaistaa peruskoulussa
• SoMe näkyvyys
• enemmän nuorten asioita
• pitäisi saada nuoria kiinnostavia ihmisiä vaikuttaviin asemiin
• sosiaalisesta mediasta houkuttelevampaa
• kertoo nuorille enemmän politiikasta (selkeesti)
• nuoria pitäisi informoida enemmän yhteiskunnallisista asioista yläasteelta lähtien
• nuoria kiinnostavat henkilöt voisivat toimia nuorille esimerkkinä
• nuoria pitäisi kannustaa enemmän
• pitäisi olla enemmän mainontaa somessa
• pakollisuus
• SOME
• lähentää arkeen
• lisätä kansanäänestyksiä
• korostaa yksilöä
• peruskoulusta alkaen vaikutuskasvatusta

Osin vastaukset olivat ihan odotettavissa, mutta tuli sieltä muutama yllättävämpikin kommentti. Jos jotakuta nuorta (tai vanhempaa) ei vaan ”oikeasti kiinnosta tarpeeksi”, niin onhan se pakottaminenkin aika hankalaa (vaikka sitäkin ehdotettiin). Mutta kommenteissa tuli paljon sellaisia asioita, joille voidaan tehdä jotain - jos ei ole uskallusta, voidaan rohkaista, jos ollaan tietämättömiä, voidaan kertoa, jos ei osata vaikuttaa, voidaan opettaa. Ja jos nuoret oikeasti luulevat, ettei heidän mielipidettä haluta kuunnella tai arvosteta, niin se harhaluulohan täytyy kyllä korjata jollain konstilla mahdollisimman nopeasti! Kuinka monessa yhdistyksessä ja luottamuselimessä olenkaan kuullut toivomuksia siitä, että nuoret ottaisivat enemmän kantaa ja osaa asioihin.

Parannusehdotuksista nousee esiin tiedon tarve. Olen samaa mieltä ehdotusten kanssa, että opetuksessa pitäisi panostaa enemmän ja aikaisemmin yhteiskunnallisiin asioihin ja vaikuttamiseen, kehittäen lapsen/nuoren roolia kuntalaisena ja kansalaisena – huolehtien kuitenkin siitä, että maailman murheita ei liian aikaisin kaadeta heidän niskaansa. Mutta, sopivalla tavalla sopivia aiheita käsitellen sopivassa viitekehyksessä. Nuoria kiinnostavat ihmiset nousivat esiin parikin kertaa, ja kun kysyin, mitä tällä tarkoitetaan, vastaus tuli aikailematta: Stubb. Uskaltaisin väittää, että pääministerimme luonteva sosiaalisen median käyttö on vahvasti vaikuttanut suosioon nuorison keskuudessa.

Harkitsen vakavasti Twitter-tilin perustamista.
 
Anna Kulmakorpi



Aluksi pyysin opiskelijoita kertomaan, mitä tulee mieleen sanasta lähidemokratiasta. Ope kirjasi "saaliin" taululle.

 

Älyttömät koettaa saada haluttomat tekemään mahdottomia?

Eli hankkeen väliaikakatsaus 1/4.

Hankkeen toteutusta on nyt takana 3 kuukautta – tai oikeastihan hanke on alkanut jo huhtikuun alusta, mutta projektisuunnittelijan työ alkoi elokuun alusta, ja siksi hieman hölmöläisten tapaan lasken ikään kuin itsestäni eteenpäin. Kevään ja kesän aikana toteutettiin kuitenkin kysely kunnan toimialoille osallistamistavoista (nykyisistä ja uusista) sekä yhdistysselvitys, jossa paitsi tehtiin yhdistyksille kysely, myös kartoitettiin miten kattava verkko Lempäälässä omakoti-, asukas- ja kyläyhdistyksistä muodostuu kunnan alueelle. Kyselyissä saatuja tietoja on hyödynnetty hankkeen painopisteiden määrittelyssä ja toimenpiteiden suunnittelussa.

Mitä sitten on saatu aikaiseksi syksyn aikana? Asukkaille näkyvää vielä toistaiseksi ehkä vähemmän, toimialoille näkyvää toivon mukaan hieman enemmän. Kaikki toimialat on ”käyty jututtamassa” - kyselemässä ja tsemppaamassa jonkin uudenlaisen osallistamismuodon ideointiin ja kokeiluun. Aika mukavasti niitä on löytynytkin, ja nyt pyritään huolehtimaan siitä, että ideoinnista siirrytään suunnitteluun ja toteutukseen. Myös tiedotusta/koulutusta asian tiimoilta on tulossa viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, kun saamme erityisasiantuntija, tutkija Ritva Pihlajan joulukuussa kuntalaisosallisuudesta kertomaan ja ajatuksia herättelemään.

Yhdistyksiä tavattiin syyskuussa Yhdistystapaamisessa. Siellä käytiin läpi yhdistyskyselyn tuloksia ja mietittiin yhdistysten välisen yhteistyön etuja. Asiasta jatketaan marraskuun yhdistystapaamisessa 20.11. Samoin pohditaan porukalla omatoimirahan myöntöperusteita ja kysellään yhdistysten näkemystä asiaan.

Tiedotus on asia, joka nousee esiin tämän tästä. Sitä ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi tai ainakaan liikaa, ja sähköinen viestintä – etenkin some – puhuttaa. Senkin eteen tehdään töitä, isossa organisaatiossa asiat eivät vain aina suju niin liukkaasti vaikka haluttaisiin, vaan esimerkiksi vastuu- ja resurssikysymykset pitää miettiä ja ratkaista ensin. Mutta positiivinen tahtotila on, joten kyllä tämä asia vielä maaliin saadaan! Some-asian lisäksi on askarreltu kunnan Osallistu ja vaikuta –sivujen parissa, ja jatketaan edelleen. Viimeisimpänä lisäyksenä on siis kuntalaisaloite.fi –palvelu, joka ilahduttavasti onkin heti kuntalaisten toimesta otettu käyttöön.

Kaikkinensa sanoisin, että lähidemokratian kehittämistyö ja minut sen "ilmentymänä" on otettu aika hyvin vastaan. Jonkin verran tietysti on muutosvastarintaa yms. ollut havaittavissa, mutta kukaan ei olekaan väittänyt, että uuden toimintatavan omaksuminen koko kunnan laajuisesti olisi ihan pala kakkua. Positiivisen kautta eteenpäin mars!


Anna Kulmakorpi, projektisuunnittelija

Ps. Selvennykseksi – siis ihan varmuuden vuoksi – todettakoon, että otsikko on ”hanketyöntekijöiden ammattihuumoria”, joten jos joku siitä jo ehti mielensä pahoittaa, niin ihan suotta :)

Kuntalaisaloitteella vaikuttamaan

Kuntalaisaloite on yksi kuntalaisen suoran vaikuttamisen muodoista. Aloitteella voidaan esimerkiksi tehdä parannusehdotuksia julkisiin palveluihin tai ehdottaa epäkohtien korjaamista kunnan toiminnassa. Aloite voi olla yksittäisen asukkaan tai useamman ihmisen yhdessä tekemä, eikä sen tekemiseen ole ikärajaa. Aloitteen tekijälle vastataan ja kerrotaan aloitteen johdosta tehdyt toimenpiteet.

Lempääläkin on nyt mukana Kuntalaisaloite.fi -palvelussa. Sen kautta voi tehdä kuntalaisaloitteita ja halutessaan myös kerätä aloitteeseen osallistujia. Palvelun avulla on helppo katsella muiden tekemiä aloitteita ja osallistua niihin. Palvelu on turvallinen ja maksuton, eikä se vaadi monimutkaista rekisteröitymistä.

Aloitteen voi edelleen silti tehdä myös sähköpostitse tai postitse.

Virtuaalikunta.fi -sivustolta löytyy seuraavanlaista vinkkiä aloitteen tekoon:

Aloite saa olla sisällöltään ja muodoltaan vapaamuotoinen, kunhan siitä selviää, mitä aloitteella esitetään. Hyvän aloitteen ei tarvitse olla kapulakieltä, asiallisuus riittää. Ajatuksia voi selventää liittämällä aloitteeseen esimerkiksi kartan, kustannuslaskelman tai kuvan. Aloitteen ensimmäiselle allekirjoittajalle toimitetaan tieto aloitteen käsittelystä sekä pyydetään tarvittaessa lisätietoja.

Hyvä aloite:

• on selkeä ja helposti luettava, kiinnostava ja myyvä
• on lyhyt, korkeintaan yksi A4
• sisältää vain kaikkein keskeisimmät  perustelut/faktat
• sisältää ehdotuksia mahdollisesta asian etenemisestä
• sisältää yhteystietosi
• on omakätisesti allekirjoitettu.

HIENOA! Yhteisöllisyyttä ja taidetta. Kuntalaisilta - kuntalaisille

Kulttuuriyhdistys Ryynikän Mylly - Rymy ry. järjesti su 19.10. Piippokeskuksessa poikkitaiteellisen taidenäyttelyn Rymyfonia. Suuri kiitos kaikille järjestäjille.

Mielestäni juuri tämänkaltaiset tapahtumat ja niiden kehittäminen ovat yhteisömme nimeltä  Lempäälä vahvuus. Rymyfonia, jos mikä, toteutti myös lähidemokratiaa sanan täydessä merkityksessä. Kuntalaiset tuottavat itse taidetta ja kokemuksia kuntalaisille ja näin luovat  luontevasti toiminnan kautta myös paljon peräänkuulutettua yhteisöllisyyttä.

Pitäisikö tulevaisuudessa Lempäälän kulttuuripalveluissa kehittää lisää käytänteitä (mm. olemassa olevien määrärahojen/avustusten puitteissa), jolla itse kuntalaisille annettaisiin vapaammat kädet päättää, miten he kulttuuripalveluita Lempäälässä haluavat toteuttaa/yhteisöllisyyttämme vahvistaa.
Mitä mieltä ovat kuntalaiset?

Kokemuksen saanut

Tuula Linnusmäki
Lähidemokratia toimikunnan pj.

Osallisuus, vaikuttaminen, asukasosallistuminen – rakkaalla lähidemokratialla on monta termiä

Vanhaan hyvään aikaan (näin on minulle kerrottu, itsehän olen ollut vielä pilke silmäkulmassa tuolloin) lähidemokratia oli, eikä siitä tarvinnut erikseen puhua. Kun kunnat olivat yksiköinä pienempiä, kuntalaisen ja päättäjän sekä viranhaltijan vuorovaikutus suorempaa ja kynnys matalampi. On kuitenkin mitä ilmeisemmin päässyt käymään niin, että kunnan (= yhteisten) asioiden suunnittelu ja päätöksenteko on lipunut liian kauas asukkaan arjesta. Ja nyt halutaan tuo kosketuspinta takaisin, herätellään keskustelua, suunnitellaan ja tehdään toimenpiteitä sen saavuttamiseksi. Asiaa pitää kutsua joksikin, ja se termi on yleisesti lähidemokratia.

Lähidemokratia ei ole mikään irrallinen asia muiden asioiden joukossa, eikä se oikeastaan ole edes näkökulma. Se on tapa tehdä asioita ja osa kaikkea toimintaa – tai ainakin sen pitäisi olla. Kunnassa se on toimintaa asukaslähtöisesti, usein siis palveluiden käyttäjän näkökulmasta.

Anna Kulmakorpi

PS. Demokratiapäivän videotallenne aamupäivästä on katsottavissa KuntaTV:ssä.

Jokainen päivä on demokratiapäivä

Terveisiä Demokratiapäivästä! Sitä vietettiin toissapäivänä 14.10. Kuntatalolla Helsingissä. Viiden hengen retkueemme (joka koostui itsestäni ja neljästä Lähidemokratiatoimikunnan jäsenestä) starttasi matkaan aamulla varhain. Ja kyllä kannattikin lähteä!

Aamupäivän ohjelmassa oli mm. Demokratiapalkinto 2014:n jako, johon myös Lempäälän omatoimiraha oli ehdolla. Melko ainutlaatuinen systeemimme oli 60 ehdotuksen joukosta valikoitunut vielä jatkoon 22 muun ehdokkaan kanssa, mutta loppusuoralla kiilasivat kuitenkin ohi, ja palkinto jäi (tällä kertaa?) saamatta. Huonoille ei suinkaan hävitty, onnea siis Asukkaiden Lappeenranta, NopolaNews.fi, Aspa-säätiön vertaisarviointitoiminta ja Leppävirran kyläneuvosto! Lisätietoa palkituista Oikeusministeriön sivuilla: http://oikeusministerio.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2014/10/demokratiapalkintojaettiinlahidemokratianedistajille.html

Kuntaliiton hallituksen puheenjohtajan, kansanedustaja Antti Lindtmanin avauspuheessa pohdittiin mm. sitä, miksi äänestysprosentti Suomessa jää vaalista toiseen alhaiseksi, kun Ruotsissa päästään jopa 85 %:iin. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen puolestaan oli otsikoinut puheenvuoronsa ”Ensimmäisessä luokassa kohti Kreikan tietä” ja totesi viitaten alati kasvavaan valtionvelkaan, että vastuunkantajan paikka on auki – koska tunnustamme tosiasian, ettei velaksi voi elää loputtomiin?

Antti Lindtman avasi Demokratiapäivän 2014.

Ennen lounasta oli vielä ryhmäkeskustelu, jossa olivat mukana vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, Merja Heikkonen Vammaisfoorumi ry:stä, Hannes Manninen Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:stä sekä Santeri Lohi Suomen nuorisovaltuustojen liitosta. Muutamia keskustelusta poimittuja ajatuksia:

• Lakataan ihannoimasta asiantuntijavaltaa, ihminen on itse paras asiantuntija omassa elämässään (Merja Uimonen viittasi vammaisiin, mutta pätee kyllä muihinkin!)
• Demokratia ei ole pelkkiä keinoja vaan kokemuksia (Santeri Lohi)
• Ihmisten saamiseksi mukaan demokratiaan pitää viestittää, että kaikki kuuluvat yhteiskuntaan (Eva Biaudet)
• Demokratia on kuin makkarapötkö, se voi kasvaa ilman, että otetaan siivuja välistä ja se on joltain toiselta pois (Hannes Manninen)

Iltapäivällä olivat rinnakkaisseminaarit eri teemoilla. Itse valitsin ”Kaikenikäisten demokratiaa” jossa tuotiin hyvin seniorinäkökulmaa Hannes Mannisen ja Pirkko Karjalaisen (Vanhustyön keskusliiton entinen puheenjohtaja) alustuksilla, nuorison näkövinkkeliä puolestaan avasi Santeri Lohi.

Manninen mm. kertasi kuntalaisen monia rooleja; paitsi että asukas on kunnan jäsen oikeuksineen ja velvollisuuksineen, hän on myös omistaja, maksaja, edunsaaja, valvoja, päätöksentekijä ja joskus myös työntekijäkin. Tätä kun oikein ajattelee, niin paremmin ymmärtää, ettei tämä yhteisten asioiden hoitaminen aina ole niin yksinkertaista. Pirkko Karjalainen jatkoi ajatusta omassa puheenvuorossaan toteamalla, että kunta on ihmisten yhteisö ja jokainen meistä on kuntalainen – halusit tai et. Ikäihmisten asialla kun oli, hän halusi tuoda esille, että osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuudet ja rajoitukset on ymmärrettävä ja otettava huomioon, mutta aito valinnan mahdollisuus pitäisi tehdä todeksi.

Lohi valotti hieman enemmän vielä paneelikeskustelussa esiin tuomaansa nuorison katsontakantaa. Nuorten liikkuvuus opiskelun ja kansainvälistymisen myötä on suurta, mikä voi olla yksi tekijä kotikuntaan juurtumisessa - ehkä kaksoiskuntalaisuuskeskustelua olisi aiheellista jatkaa. Lohi koki, että nuorten osallistumiseen on panostettu, mutta tekemistä riittäisi vielä asenteissa, resursseissa, ohjauksessa ja neuvonnassa sekä selkokielisyydessä. Ei myöskään pitäisi aliarvioida nuorten omia kohtaamisympäristöjä verkossa. Lohi peräänkuulutti myös sitä, että kaikilla opetusasteilla tulisi vahvistaa osallisuustietoutta.

Kotimatkalla jaoimme ajatuksiamme päivästä ja vertailimme kokemuksiamme rinnakkaisseminaareista, joihin olimme siis strategisesti hajaantuneet, yksi kuhunkin. Yleinen tunne taisi olla uskonvahvistus asioihin – hyvällä asialla ollaan ja suunta on eteenpäin!

Anna Kulmakorpi


Päivän päätteeksi nähtiin Häpeämättömät -improshow. Lempäälän tiimistä Katja Korpela pääsi osallistumaan vapaaehtoisena.

Asukasosallistumisen buustaaminen käynnistynyt!

Olen ollut nyt Lempäälän kunnan Lähidemokratia teoriasta käytännöksi -hankkeen projektisuunnittelijana 50 päivää. Tähän aikaan on mahtunut: 

• 43 palaveria tai tapaamista
• kymmeniä esittäytymisiä
• paljon tuttuja kasvoja, vielä enemmän uusia
• n. 480 saapunutta ja 370 lähetettyä sähköpostia
• 4 kokousta
• 1 yhdistystapaaminen
• 3 seminaarityyppistä tilaisuutta
• 27 kertaa (arviolta) sanan ”Lähidemokratia” selittämistä
• Kottikärryllinen käyttökelpoisia ideoita (rekkakuormallisesta käyttökelvottomia), joista toivottavasti sylillinen toteutuukin
• Ja yksi blogi. Tämä, jota sinä parhaillaan luet – kiitos siitä!

Uskaltaisin väittää, että vauhdikkaaseen alkuun on päästy. Kyseessä on yhteensä reilun vuoden mittainen maratonin ja pikajuoksun yhdistelmä, jossa tavoitellaan sitä, että lähidemokratiasta tulee koko kunnan kattava toimintatapa. Mitä se tarkoittaa käytännössä, selvinnee kirjoituksista tulevien kuukausien aikana, joten tervetuloa uudelleen!

Anna Kulmakorpi


Kuva: Katja Korpela