perjantai 12. joulukuuta 2014

Voiko lähidemokratiaa mitata?

Eilen oli lähidemokratiahankkeemme ohjausryhmän kokous, ja siellä mm. pohdittiin, kuinka lähidemokratiaa tai sen toteutumista voidaan mitata. Oikein hyvä kysymys, kun sitä oikein alkaa ajatella.

Yksi tapa mitata lähidemokratian toteutumista kunnassa voisi tietysti olla se, kuinka paljon osallistamismenetelmiä ja vaikutuskanavia on käytössä – siis esimerkiksi kuntalaisraateja ja -foorumeja, kyselyitä, asukasiltoja, sosiaalisen median hyödyntämistä ja niin edelleen. Toinen mittari voisi tietysti olla joku tunnustuskin. Demokratia-palkinto, Suomen kylämyönteisin kunta – onhan näitä.

Tai raha – asiaa voi myös lähestyä vaikkapa sen perusteella, kuinka laajasti asukkailla on valtaa päättää suoraan kunnan varojen käytöstä ja kohdistamisesta, tästä käytetään termiä osallistava budjetointi. Tätä on käytössä jonkin verran eri puolilla Suomea ja hyvin eri mittakaavoissa, edistynein lienee Rovaniemen aluelautakuntamalli, jossa aluelautakunnat järjestävät alueensa lähipalvelut.

Luottamus päätöksentekijöihin – ovatko valtuutetut sanan mukaisesti LUOTTAMUShenkilöitä? Löytyykö luottoa, ovatko ihmiset tyytyväisiä äänestämänsä edustajan toimintaan tehtävässään? Kuinka hyvin kuntalainen on perehtynyt sen ihmisen ajatuksiin ja arvomaailmaan, jonka on äänestänyt edustajakseen, ja kuinka hyvin seuraa valtuustokauden aikana tämän ihmisen tekemisiä?

Lähidemokratian toteutumista voidaan myös ajatella toteutuvan silloin, kun kuntalainen kokee, että hänellä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämän asian selvittämiseksi pitäisi tietysti kysyä kuntalaisilta, kuinka he asian kokevat.

Lempäälällä voi olla hieman kirittävää muihin kuntiin nähden, mitä tulee osallistavien menetelmien käyttöön lakisääteisten vaatimusten lisäksi. Mutta – kun kaikki suunnitellut menetelmät (kuntalaisaloite.fi – palvelu, valtuuston videointi, Facebook, osallisuusfoorumi ja niin edelleen) on saatu käyttöön, voidaanko sanoa, että lähidemokratia toteutuu? Entä jos omatoimiraha olisikin saanut lähidemokratiapalkinnon, voitaisiinko sitten taputtaa pieniä karvaisia käsiämme ja todeta, että nyt asiat onkin muuten maalissa?

Itse äänestän kokemukseen pohjautuvaa mittaamista. Ja kokemus onkin hyvin subjektiivinen asia – ehkä joku kokee demokratian toteutuvan riittävästi, kun hän saa äänestää ja luottaa sitten edustajansa päätöksentekokykyyn. Joku toinen on tyytyväinen, että saa vastata kyselyihin ja osallistua silloin tällöin asukasiltoihin ja sitä kautta vaikuttaa. Kolmas tekee samaa yhdistystoiminnan kautta tai vaikuttaa muuten oman asuinalueensa tai lähiyhteisön toimintaan, neljäs keskittyy enemmän omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja kilauttaa viranhaltijalle, jolta kysyy ja jonka kanssa saa asiansa hoidettua. Sitten ovat luottamushenkilöt,  jotka – aivan oikein – ovat myös kuntalaisia. He pyrkivät päätöksenteon ytimeen, ja ovat valmiita käyttämään siihen runsaasti omaa aikaansa. Luottamushenkilön kokemus demokratian toteutumisesta voi toki myös olla hyvin monenlainen. Sitten on tietysti niitäkin, joiden kohdalla tuntuu, että mikään ei riitä.

Koska kaikkia asioita ei kuitenkaan voida käydä ovelta ovelle kaikilta kysymässä, täytyy päätöksenteon pohjimmiltaan perustua edustukselliseen demokratiaan ja päätöksentekoon, ja siihen, että viranhaltijat valmistelevat asiaa oman asiantuntemukseensa perustuen – se on heidän tehtävänsä. Kaiken muun osallistamisen tarkoitus lienee tukea ja helpottaa valmistelutyötä ja päätöksentekoa, tiedottaa ja toisaalta saada tehdyille päätöksille laajempi hyväksyntä ja vaikuttavuus. Sitä kautta pitäisi kaiken logiikan mukaan parantua myös kuntalaisen kokemus (lähi)demokratian toteutumisesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lähidemokratia on jatkuva prosessi, se ei koskaan ole täysin valmis ja muuttuu maailman mukana.



Anna Kulmakorpi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti