Demokratia – miten sen näemme?

Noin kuukausi sitten Kari Huoviala nosti kirjoituksessaan Aamulehdessä esille näkökulman demokratiaan, joka on mielestäni tärkeä. Usein demokratian nähdään olevan toinen pää janaa, jonka toinen pää on harvainvalta.  Mutta näemmekö tämän janan kokonaan? Ehkä emme.

Kari Huoviala kirjoittaa, että pyrkiessämme yhä pidemmälle demokratian tiellä, menetämme samalla myös kykymme tehdä päätöksiä. Näkisin, että tässä meidän yhä monimutkaistuvassa maailmassa aiempaakin enemmän on totta se, että emme voi sekä säilyttää kananmunan ehjänä että tehdä siitä munakkaan. Päätöksenteko on siten aina myös valintojen tekoa. Pyrkimys huomioida kaikkien mielipiteet ja näkökulmat päätöksenteossa on välillä vaikeasti yhteen sovitettavissa tämän asian kanssa.

Ehkäpä demokratia pitääkin nähdä tasapainotilana janalla, jonka ääripäinä ovat harvainvalta ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä? Tällöin tässä tasapainotilassa päätöksenteossa on kattavasti mukana erilaisia näkemyksiä, mutta saamme myös aikaan päätöksiä. Päättämättömyys tuskin on demokratiaa vahvistava asia, joten tämä tasapainotila on syytä löytää.

Koska usein on ”niin monta mieltä kuin miestäkin”, niin keskenään ristiriitaisista näkemyksistä ja haluista pitää tavalla tai toisella puristaa selkeä päätös. Koska kaikki eivät voi saada haluamaansa, päätös pitää tehdä tavalla, joka koetaan oikeutetuksi myös tässä päätöksentekotilanteessa näkemyksensä kanssa häviölle jäävien joukossa. Demokratiassa enemmistön kanta on ratkaissut tällaiset ristiriidat päätöksenteossa. On vaikea nähdä mitään muuta hyväksyttävissä olevaa tapaa ratkaista tällainen ristiriitatilanne.

Edellä olevan pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta onko se sitä? Kari Huoviala kysyy kirjoituksessaan, että ”kuka enää uskaltaa nousta johtamaan?”.  Päätöksentekijä ”luontoiseduksi” näyttää ajoittain muodostuvan silmille roiskuva rapa. Tässä meidän pirstaloituneessa ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa taitaa olla tuo päätöksentekoon liittyvä demokratian pelisääntö olla osin unohtunut, ja päätös joka ei ole oman mielen mukainen, tuottaa välillä ärhäkän reaktion.

Koska demokratia on yhteispeliä ja myös omista näkemyksistä poikkeavien ajatusten kunnioittamista, niin ehkäpä siinä yhteydessä on syytä muistaa Piukat paikat –elokuvan viimeinen repliikki. Sen lausui mies, joka havaitsi morsiamensa olevan naiseksi pukeutunut mies, ”kukapa meistä on täydellinen”.

Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan 1. varapuheenjohtaja

Kuva: Katja Korpela

(muoks. 18.12. korjattu lainatun kirjoittajan nimi, joka on Huoviala, eikä Huovila - Ak)