Talkoiden hauskuus ja kyläkaupasta someen

Maaseudun tulevaisuuden viimeisimmässä Kantri-liitteessä (17.6.2015) oli kaksi kolumnia, jotka nostattivat suupieltä ja saivat nyökkäilemään samanmielisyyden merkiksi. Molemmat teemat ovat olleet myös hankkeessa pinnalla, ja siksi halusin jakaa ne tänne blogiin.

Olga Temonen kirjoitti Talkoo-Suomesta ja kuvaili varsin osuvasti talkookansaa:

"Ihan tavallisia ihmisiä, joiden mielestä on hauska tehdä jotain yhdessä. Joiden mielestä on hauskaa tavata uusia ihmisiä ja hauska lähteä ja tehdä jotakin, ilman että kukaan pakottaa".

Toden totta, varmasti talkoiden tekemisessä aivan olennainen asia on juurikin vapaaehtoisuus. Monelle joutenolo on tympeää, ja onhan ihmisen tärkeää tuntea itsensä hyödylliseksi. Temosen ajatusta vahvistavat myös kokemukset siitä, että kun yhdelle ihmiselle kasautuu liikaa hommaa yhdistyksessä tai vetovastuu alkaa painaa vuodesta (vuosikymmenestä) toiseen, hommasta katoaa hauskuus ja ihminen pyrkii eroon talkoilusta tai esim. yhdistyksen toimihenkilöpestistä. Kohtuus kaikessa pitää asiat mallillaan.

Vaikka talkoilua ei turvallisuussuunnitelmien, järjestysmieskorttien ja hygieniapassien maassa ole kovin helpoksi tehty, nämä "raikkaalla tavalla hullut ihmiset" jälleen ensi vuonna uudestaan tarttuvat toimeen, toteaa Temonen ja ihmettelee samalla, miksi niin monet oman kylän tai alueen ihmiset jäävät tapahtumista pois? Kukapa tietää, mutta omien kokemusteni perusteella sanoisin, että hulluna talkoolaisena osallistuminen on ehkä jopa kivempaa kuin pelkästään yleisön edustajana. Kannattaa kokeilla!

Kolumnissaan Sähköinen kylä Kirsti Manninen puolestaan vertasi Facebookia entisaikojen kyläkauppaan, joka lähes poikkeuksetta toimi paikallisena tietotoimistona. Ja siinä missä lapset ennen juoksutettiin naapuriin kertomaan uutisia tai kysymään jeesiä, nyttemmin asia hoidetaan mobiililla. Pikaisella FB:n Lempääläläiset -ryhmän selailullakin selviää, että Liikennepuiston kesätapahtuma huomenna alkaa klo 13, pakastinarkku ja kaksi kissaa etsivät uutta kotia ja väliaikasasuntoa tarvitsevalle olisi kaksio tarjolla keskustasta. Vaikka somea usein parjataankin, on Mannisen näkemys asiaan mielestäni oiva:

"Vikkealäkinttuiset pikkulapset, langalliset ja langattomat puhelimet ja internetin kautta muodostuvat ryhmät ovat vain yhteydenpidon välineitä, jotka vaihtuvat sukupolvesta toiseen. Tärkeintä on asenne, valmius neuvoa ja ja kysyä neuvoja, jakaa tietoa ja tavaroitakin, jos ei niitä itse tarvitse. Siitä syntyy se oikea kylämeininki, joka toimii yhtälailla peräkylillä kuin kerrostalokortteleissa."

Hyvin sanottu.


Anna Kulmakorpi