Mitä tehdään demokratialle, pohdittiin Aamulehdessä

Aamulehdessä 4.6.2015 (B1-B3) oli mielenkiintoinen kirjoitus otsikolla "Mitä tehdään Demokratialle?" Kirjoituksessa suomalaista päätöksentekoa sovitellaan Sherry R. Arnsteinin tikapuiden askelmille, ja todetaan, että jäädään kauas tavoitteesta. Jo 1960-luvulla kehitetty teoria osallistumisen tikapuista esitetään jutun yhteydessä näin:

TÄYSIVALTAINEN OSALLISTUMINEN
-yhteiskunta ei puutu osalliset päättävät

OSITTAIN JAETTU VALTA

KUMPPANUUS
-osalliset ovat mukana, poliitikot päättävät

SOVITTELU

KUULEMINEN
-mahdollisuus esittää mielipide

TIEDOTTAMINEN
-ei osallistamista, mutta sen edellytys

TERAPIA

MANIPULAATIO
-kansalaisia koulutetaan ymmärtämään, mikä on heille parasta

Asiaan liittyen Sari Sainio kirjoittaa otsikolla "Täällä kasvaa uuden demokratian siemen".
Kirjoituksessa Sainio tuo esiin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun politiikan tutkijoiden Jarmo Rinteen ja Tiina Rättilän tarkastelukulmia kansalaisten osallistumisesta.

”Paikallinen asukasaktivismi kansanvallan edustajana – Kansalaisten muuttuvat edustamiskäsitykset ja käytännöt” -tutkimusprojektissa työskentelevät Rinne ja Rättilä ovat haastatelleet kymmeniä kansalaisaktivisteja, tutkineet mediakirjoittelua ja ruohonjuuritason toimintaa ympäri Suomea.

Tässä muutama osuva huomio lainattuna jutusta:

"Tutkija Rinne sanoo heti kättelyssä, että häntä ärsyttää keskustelu siitä, miten politiikka ei muka innosta. Totta on, että ihmisten kokemukset perinteisestä osallistamisesta ja politiikasta ovat tylyjä.
Projektin haastatteluissa on tullut ilmi, että vaikka esimerkiksi kaupunki osallistaa ihmisiä, työ jää torsoksi. Ihmiset kokevat, että osallistumisen kokemus puuttuu, päätöksenteko on etäistä ja kaukana heistä. Ihmiset kokevat, etteivät tule kuulluiksi."

"Tutkijat huomauttavat, että kyse on siitä, miten asioita tarkastellaan ja mikä ymmärretään poliittiseksi toiminnaksi. Jos politiikka on yhteisiin asioihin vaikuttamista ja työskentelemistä yhteisen päämäärän eteen, niin silloin yhteisölliset ponnistukset ovat mitä suuremmassa määrin politiikkaa. Määritelmän alle mahtuvat niin korttelin talkoot kuin yhteinen ponnistus Myyrmäen aseman kaunistamiseksi tai vaikkapa ravintolapäivä."

"Millainen olisi uusi demokratian malli? Rinne sanoo, että ihmiset eivät välttämättä kyseenalaista perinteistä edustuksellista demokratiaa ja että kansalaisaktivismin rooli voisi olla täydentävä. Tulevaisuudessa mahdollista on esimerkiksi se, että demokratia hajautuu pieniin yksiköihin ihmisten lähelle. Olennaista on, että päätöksenteko ei perustuisi ajatukseen ylhäältä alas, vaan toisinpäin.
Tutkijat sanovat, ettei pidä kuvitella, että päätöksenteko olisi vain riidatonta ja onnellista. Pieneenkin yhteisöön mahtuu monta mielipidettä."

"Tulevaisuuden demokratia saattaa olla jotakin ihan muuta kuin nyt ajatellaan. Selvä on, että muutosta tarvitaan. Se on oikeastaan jo alkanut. - Meillä on oltu kiinni ajatuksessa, että nykysysteemi on paras mahdollinen, Rättilä huomauttaa. Hän muistuttaa, että nykyistäkään demokratiaa ei olisi ilman kansalaisliikkeitä.
Voi siis olla, että tulevan demokratian siemen itää voimakkaana kaikkialla siellä, missä ihmiset päättävät yhdessä rakentaa paremman palan maailmaa."


Kiitos Sari Sainiolle hyvästä kirjoituksesta ja tutkijoille Rinne&Rättilä tuoreiden näkökulmien esiintuomisesta.





Tuula Linnusmäki
Lähidemokratiatoimikunnan pj