Kunta – missä olet?

Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta kunta? Monelle varmasti tulee mieleen työpaikka. Tai palvelut – terkkari, päivähoito, koulu, vesihuolto, rakennuslupa. Tai byrokratia. Virasto. Ehkäpä adjektiiveja? Hidas, tehoton, kaukainen? Yleisemmin toivottavasti positiivisempia, ehkä viihtyisä, monipuolinen, turvallinen?  Loistava sijainti, hyvät harrastusmahdollisuudet? Kenties ensimmäiseksi mielikuvaksi piirtyy kunnan vaakuna. Tai kartta.

Mutta kuinka usein asukas ajattelee, että kyseessä on yhteisö? Muutakin kuin asuinpaikka, siis koti? Että kunta - se hallinnollinen yksikkö – on yhteisten asioiden hoitamista ja viranhaltijat työkseen hoitavat kuntalaisten asioita. Luottamushenkilöt edustavat kuntalaisia ja tekevät päätöksiä asioista, joilla tämän yhteisön toiminta mahdollistetaan.

Kunta on siinä, kun astut kotisi ovesta ulos ja katselet lähiympäristöäsi, ihmisiä ja rakenteita. Kunnan asukkaana, palveluiden käyttäjänä, veronmaksajana ja äänestäjänä (tai ainakin äänioikeutettuna) olet osa kuntayhteisöä. Erästä lempääläistä nuorta lainatakseni:

Mietipä sitä.

Anna Kulmakorpi

Yhdistystapaaminen vol2 : Yhteenvetoa

Eilen torstaina pidettiin toinen yhdistystapaaminen hankkeen puitteissa. Liekö päällekkäistilaisuudet tai muut marraskuiset kiireet vaivanneet yhdistysväkeä, kun ihan yleisöennätyksiin ei ylletty. Mutta ei siinä eikä missään, hyvin kiitollisia olemme myös siitä tehokkaasta tusinasta, joka paikalle saapui. 

Edustettuina olivat Nurmen kyläyhdistys, Kuljun Asemakylän omakotiyhdistys, Ristinmäen omakotiyhdistys, Kuivaspään ja ympäristön kyläyhdistys, Lempäälän lumikenkäilijät ja Lempäälän seudun samoojat, Vanattaran omakotiyhdistys, Mattilan kyläyhdistys ja Ruskea-ahteen omakotiyhdistys sekä Lähidemokratiatoimikunta ja Lempäälän kunta. Illan aiheina olivat omatoimirahan myöntöperusteiden päivitystarpeet yhdistysten näkökulmasta ja yhteistyön edelleen virittely edellisen tapaamisen ideoinnin pohjalta.
 
Omatoimirahan myöntöperusteisiin nykyisellään tuntuivat paikallaolijat olevan pääsääntöisesti melko tyytyväisiä, mutta kyllä keskusteluakin aiheen ympäriltä syntyi. Jonkin verran pohdittiin, pitäisikö käyttötarkoitusta laventaa erilaisiin, aineettomampiin kohteisiin, esimerkiksi tapahtumien toteutukseen. Ainakin tähän saakka omatoimirahan käyttökohteet ovat olleet vahvasti ns. lapio ja saha -tyyppisiä projekteja kuten kiinteitä rakennelmia, korjausta, ehostusta jne. Loppupäätelmä taisi kuitenkin olla, että aika usein tapahtumaprojektiin voi avustusta hakea muista lähteistä kuten kulttuuri- ja liikuntapuolelta.

Kysymykseen kyläkirjojen mahdollisesta siirrosta kulttuuriavustusten piiriin vastaukseksi tuli nyökyttelyä – sinnehän ne loogisemmin ehkä istuisivat. Historia kyläkirjojen avustamiseksi omatoimirahasta on kuitenkin pitkä, ja siksikin vaatinee huolellista jatkosuunnittelua.

Myös hakijakunnasta tuumailtiin, että nykyisellään perusteet sallivat riittävällä tavalla myös ei-rekisteröityneiden hakijoiden projektit. Päällekkäisten avustamisten ehkäisemisestä todettiin, että siitä tulee jatkossakin huolehtia.

Hakusysteemistä ja raportoinnista sentään löytyi vähän jotain pientä viilattavaakin; mietittiin, että raportointia varten voisi olla valmis pohja tai mallirunko. Sille voisi olla helpompi työstää raportti kuin aivan tyhjälle paperille. Myös talkootyön laskennallinen arvo ehdotettiin nostettavaksi 10 euroon tunnilta, näin se vastaisi hieman paremmin nykyaikaa ja olisi myös samalla tasolla kuin mm. leader -hankkeissa.

Kaiken kaikkiaan toivottiin, että hakumenettely pysyisi mahdollisimman yksinkertaisena. Vaikka joku olikin sitä mieltä, ettei paperisota maksa vaivaa, selvä enemmistö piti kuitenkin tarvittavaa paperityötä varsin kohtuullisena ja raportointiakin reiluna vaatimuksena. Rahan saaminen kokonaisuudessaan käyttöön etukäteen on hyvä käytäntö, joka tulee säilyttää - siitäkin huolimatta, että käyttämätön raha täytyy periä takaisin, mikä aiheuttaa hieman ylimääräistä työtä.

Hieman aprikoitiin myös, pitäisikö omatoimirahalle määritellä joku kattosumma, ja ohjata isommat projektit juurikin mm. leader-rahoituksen pakeille, jotta omatoimirahaa voitaisiin jakaa järkeviä summia mahdollisimman monelle. Viime aikoina jaossa on ollut vuosittain 40 000 €, ja jos joku projekti alkaa lähennellä kymppitonnia, lohmaisee se ison osan kokonaispotista. Seuraava ajatus oli tietenkin loogisesti se, että omatoimirahaa tarvitaan isompi potti jakoon! On se kuitenkin niin hyvä ja kunnallekin varsin edullinen tapa kehittää asuinympäristöä ja edistää asukkaiden viihtyvyyttä.

Tällaisia terveisiä viedään siis omatoimirahatyöryhmälle.

Kuva: Anna Kulmakorpi

Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaan johdolla tuumailtiin, mitkä edellisessä tapaamisessa kerätyistä yhteistyöehdotuksista olisivat sopivia jatkokehittelyyn. Esille nousi ainakin yhdistysten yhteisen nettisivuston ajantasaistaminen, ja varsinaisten kylien lisäksi myös muiden alueiden lisääminen sinne, yhdistysten oman halukkuuden mukaan. Ohjausta sivuston elvyttämiseen ja käyttöön tarvittaisiin, ja pyritään jonkinlainen koulutus pyritään asiaan järjestämään tulevina kuukausina.

Yhteistyön ja etenkin yhteisen vaikuttamisen väylänä kannatettiin jonkinlaisen vertaisyhteisön muodostamista. Jotkut tiesivät kertoa, että jonkinlainen yhteenliittymä on ollutkin, ja päätettiin tutkia asiaa. Maaliskuulle sovittiin vielä yhdistystapaaminen, jossa voidaan elvyttää kyseinen yhdistys, mikäli asia selviää ja kannatusta riittävästi löytyy.

Keskusteltiin myös loppukeväällä järjestettävän, koko kunnan yhteisen toiminta-/talkoopäivän sisällöstä. Ainakin Kuljun Asemakylässä olisi tarvetta ryteikön raivaukseen ja pusikoiden perkaamiseen ja siihen voidaan kunnan puolesta järjestää apua ainakin perkuujätteen poiskuljetukseen liittyen.

Mitä kaikkea muuta kyseisenä päivänä voisi eri puolilla Lempäälää touhuta ja minkälaista mukavaa oheen järjestää – sitä jokainen voi pohtia ja omien kotikulmien tarpeita mietiskellä. Näihin palataan ensi vuoden puolella!

Vielä iso kiitos osallistujille ajastanne ja aktiivisuudestanne!

Anna Kulmakorpi

Vielä nuorisonäkökulmaa

Viitaten edelliseen kirjoitukseen, Facebookissa tuli vastaan 9. luokkalaisen Joni Taljan kirjoitus, jossa myös hän toivoo, että vaikuttamista opetettaisiin peruskoulussa enemmän ja konkretian tasolla.

Muitakin viisaita ajatuksia nuorella miehellä:

"Nuorten aktivoitumisella politiikkaan en tarkoita mitään suurta ihmettä, jossa jokaisen nuoren unelma-ammatti olisi kansanedustaja.

Toivoisin ennemminkin sitä, että nuoret tiedostaisivat vaikuttamismahdollisuuksien olemassaolon ja olisivat tarpeen tullen riittävän rohkeita sekä viisaita käyttämään heille annettuja tilaisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä."

Naulan kantaan - tätä toivon minäkin.

Kirjoituksen voit lukea kokonaisuudessaan Suomenmaan Verkkoapilasta.

Kuva: Katja Korpela

Anna Kulmakorpi

Demokratia aikuisten hommiako?

Sain kutsun lukiolle kertomaan lähidemokratiatoiminnasta. Kutsu oli varsin mieluisa kahdestakin syystä; paitsi, että pääsin viemään osallisuuden ilosanomaa kohderyhmälle, joka usein koetaan hankalaksi tavoittaa, minulla oli nyt myös mahdollisuus yrittää saada vastauksia kysymyksiin, joita usein pyöritellään eri tahojen keskuudessa:

Nuoret kertovat usein, että yhteisten asioiden hoitaminen, politiikka ja vaikuttaminen ei kiinnosta, tai ajatellaan jopa, että ”ei koske mua”. MIKSI NÄIN ON? SYITÄ?

Vastaukseksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevat lukiolaiset antoivat seuraavaa:

• alaikäisyys
• kasvatus
• ei ole uskallusta
• asiat tuntuvat itselle kaukaiselta
• tietämättömyys
• luottamus muiden osaamiseen
• aikaavievää
• ”tylsää!”
• vastuu
• UKKOUTUMINEN
• tyytyväisyys omiin asioihin
• kuvitellaan niiden olevan aikuisten asioita
• koetaan ettei pysty yksilönä vaikuttamaan
• nuorten mielipiteitä vähätellään eikä kuunnella
• ei oikeasti kiinnosta tarpeeksi
• ei aikaa miettiä
• ajatellaan kavereiden pitävän urpona, jos kiinnostaa
• ei ymmärrä asioita
• ollaan totuttu, että joku muu/vanhemmat hoitaa kaiken
• antaa ”viisaampien” päättää
• asiat periaatteessa hyvin
• ei kannata yrittää
• monet asiat nuorille kaukaisia
• ei osata vaikuttaa
• nuorten omat kiireet
• ajatellaan, että se kuuluu enemmän aikuisille
• nuoret eivät ole perillä poliittisista asioista
• nuoria ei kannusteta tarpeeksi
• nuoret kuvittelevat että heidän mielipiteitään ei arvosteta
• monet asiat eivät välttämättä koske nuorten elämää, eikä heitä siksi kiinnosta

Toinen kysymys, jonka laitoin opiskelijoille pohdittavaksi oli edelliseen kysymykseen viitaten: MINKÄ PITÄISI MUUTTUA, ETTÄ ALKAISI KIINNOSTAA? MITÄ PITÄISI TEHDÄ, EHDOTUKSIA?

Tällaiset vastaukset sain:

• Asioiden pitäisi muuttua huonommaksi
• nostaa nuorten tietotasoa
• lisätä YH:n (yhteiskuntaoppi ja historia, oletan) opetusta > aikaistaa peruskoulussa
• SoMe näkyvyys
• enemmän nuorten asioita
• pitäisi saada nuoria kiinnostavia ihmisiä vaikuttaviin asemiin
• sosiaalisesta mediasta houkuttelevampaa
• kertoo nuorille enemmän politiikasta (selkeesti)
• nuoria pitäisi informoida enemmän yhteiskunnallisista asioista yläasteelta lähtien
• nuoria kiinnostavat henkilöt voisivat toimia nuorille esimerkkinä
• nuoria pitäisi kannustaa enemmän
• pitäisi olla enemmän mainontaa somessa
• pakollisuus
• SOME
• lähentää arkeen
• lisätä kansanäänestyksiä
• korostaa yksilöä
• peruskoulusta alkaen vaikutuskasvatusta

Osin vastaukset olivat ihan odotettavissa, mutta tuli sieltä muutama yllättävämpikin kommentti. Jos jotakuta nuorta (tai vanhempaa) ei vaan ”oikeasti kiinnosta tarpeeksi”, niin onhan se pakottaminenkin aika hankalaa (vaikka sitäkin ehdotettiin). Mutta kommenteissa tuli paljon sellaisia asioita, joille voidaan tehdä jotain - jos ei ole uskallusta, voidaan rohkaista, jos ollaan tietämättömiä, voidaan kertoa, jos ei osata vaikuttaa, voidaan opettaa. Ja jos nuoret oikeasti luulevat, ettei heidän mielipidettä haluta kuunnella tai arvosteta, niin se harhaluulohan täytyy kyllä korjata jollain konstilla mahdollisimman nopeasti! Kuinka monessa yhdistyksessä ja luottamuselimessä olenkaan kuullut toivomuksia siitä, että nuoret ottaisivat enemmän kantaa ja osaa asioihin.

Parannusehdotuksista nousee esiin tiedon tarve. Olen samaa mieltä ehdotusten kanssa, että opetuksessa pitäisi panostaa enemmän ja aikaisemmin yhteiskunnallisiin asioihin ja vaikuttamiseen, kehittäen lapsen/nuoren roolia kuntalaisena ja kansalaisena – huolehtien kuitenkin siitä, että maailman murheita ei liian aikaisin kaadeta heidän niskaansa. Mutta, sopivalla tavalla sopivia aiheita käsitellen sopivassa viitekehyksessä. Nuoria kiinnostavat ihmiset nousivat esiin parikin kertaa, ja kun kysyin, mitä tällä tarkoitetaan, vastaus tuli aikailematta: Stubb. Uskaltaisin väittää, että pääministerimme luonteva sosiaalisen median käyttö on vahvasti vaikuttanut suosioon nuorison keskuudessa.

Harkitsen vakavasti Twitter-tilin perustamista.
 
Anna Kulmakorpi



Aluksi pyysin opiskelijoita kertomaan, mitä tulee mieleen sanasta lähidemokratiasta. Ope kirjasi "saaliin" taululle.

 

Älyttömät koettaa saada haluttomat tekemään mahdottomia?

Eli hankkeen väliaikakatsaus 1/4.

Hankkeen toteutusta on nyt takana 3 kuukautta – tai oikeastihan hanke on alkanut jo huhtikuun alusta, mutta projektisuunnittelijan työ alkoi elokuun alusta, ja siksi hieman hölmöläisten tapaan lasken ikään kuin itsestäni eteenpäin. Kevään ja kesän aikana toteutettiin kuitenkin kysely kunnan toimialoille osallistamistavoista (nykyisistä ja uusista) sekä yhdistysselvitys, jossa paitsi tehtiin yhdistyksille kysely, myös kartoitettiin miten kattava verkko Lempäälässä omakoti-, asukas- ja kyläyhdistyksistä muodostuu kunnan alueelle. Kyselyissä saatuja tietoja on hyödynnetty hankkeen painopisteiden määrittelyssä ja toimenpiteiden suunnittelussa.

Mitä sitten on saatu aikaiseksi syksyn aikana? Asukkaille näkyvää vielä toistaiseksi ehkä vähemmän, toimialoille näkyvää toivon mukaan hieman enemmän. Kaikki toimialat on ”käyty jututtamassa” - kyselemässä ja tsemppaamassa jonkin uudenlaisen osallistamismuodon ideointiin ja kokeiluun. Aika mukavasti niitä on löytynytkin, ja nyt pyritään huolehtimaan siitä, että ideoinnista siirrytään suunnitteluun ja toteutukseen. Myös tiedotusta/koulutusta asian tiimoilta on tulossa viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, kun saamme erityisasiantuntija, tutkija Ritva Pihlajan joulukuussa kuntalaisosallisuudesta kertomaan ja ajatuksia herättelemään.

Yhdistyksiä tavattiin syyskuussa Yhdistystapaamisessa. Siellä käytiin läpi yhdistyskyselyn tuloksia ja mietittiin yhdistysten välisen yhteistyön etuja. Asiasta jatketaan marraskuun yhdistystapaamisessa 20.11. Samoin pohditaan porukalla omatoimirahan myöntöperusteita ja kysellään yhdistysten näkemystä asiaan.

Tiedotus on asia, joka nousee esiin tämän tästä. Sitä ei tunnu olevan koskaan tarpeeksi tai ainakaan liikaa, ja sähköinen viestintä – etenkin some – puhuttaa. Senkin eteen tehdään töitä, isossa organisaatiossa asiat eivät vain aina suju niin liukkaasti vaikka haluttaisiin, vaan esimerkiksi vastuu- ja resurssikysymykset pitää miettiä ja ratkaista ensin. Mutta positiivinen tahtotila on, joten kyllä tämä asia vielä maaliin saadaan! Some-asian lisäksi on askarreltu kunnan Osallistu ja vaikuta –sivujen parissa, ja jatketaan edelleen. Viimeisimpänä lisäyksenä on siis kuntalaisaloite.fi –palvelu, joka ilahduttavasti onkin heti kuntalaisten toimesta otettu käyttöön.

Kaikkinensa sanoisin, että lähidemokratian kehittämistyö ja minut sen "ilmentymänä" on otettu aika hyvin vastaan. Jonkin verran tietysti on muutosvastarintaa yms. ollut havaittavissa, mutta kukaan ei olekaan väittänyt, että uuden toimintatavan omaksuminen koko kunnan laajuisesti olisi ihan pala kakkua. Positiivisen kautta eteenpäin mars!


Anna Kulmakorpi, projektisuunnittelija

Ps. Selvennykseksi – siis ihan varmuuden vuoksi – todettakoon, että otsikko on ”hanketyöntekijöiden ammattihuumoria”, joten jos joku siitä jo ehti mielensä pahoittaa, niin ihan suotta :)