Asukasillat tulossa tammikuulla

HUOM! Keskustan kehittämiseen ja kaavoitukseen liittyvä asukasilta on siirtynyt 15.1. > 22.1.!
(päivitys 7.1.2015)

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, joten aiemmasta poiketen Keskustan kehittäminen ja maankäytön suunnittelu yleisesti –asukasilta on pidetäänkin viikkoa myöhemmin, eli to 22.1.! Paikkana sama Ehtookodon juhlasali ja kellonaika 17.
Pahoittelut mahdollisesti tästä hämmingistä joillekin koituneesta harmista – tekeville sattuu...

Se on täällä taas!

Kynttilöiden, glögin, kuusenhakuretkien, laulujen, himmeleiden ja sadan muun perinteen kera - joulu.

Useimmat meistä ovat toivoneet, että saataisiin valkea joulu, ja Lempäälässä se näyttäisi toteutuvan, ainakin ohuen ohut lumikerros valaisee maisemaa. Joku muu toivoo hengähdystaukoa arjen hektisyydestä, toinen aikaa perheen kesken, kolmas luksusta. Ja osa taas, että olisi edes joku pieni paketti lapsille antaa ja ruokaa joulupöydässä.

Etenkin sosiaalisessa mediassa pinnalla ovat olleet erilaiset hyväntekeväisyystempaukset, joista osa kohdistuu vähävaraisiin lapsiperheisiin, osa yksinäisiin vanhuksiin ja osa kodittomiin eläimiin. Huomiota ovat saaneet myös yksittäiset hyväntekijät. Auttavia käsiä on paljon. Ja tämä onkin minusta joulussa parasta: ihmisten hyväntahtoisuus. Ihmisillä on vilpitön halu tehdä hyvää lähimmäiselleen ja joulu taitaa olla otollisinta aikaa sille, että jurot suomalaisetkin tervehtivät hymyillen ventovieraita ja saattavat jopa ruveta juttusille tuntemattomien kanssa!

Kunpa saataisiin tämä positiivinen energia ja yhteisöllisyys ulottumaan myös puoli vuotta joulunajan molemmin puolin. Ja kaikille elämänalueille.

Oikein hyvää joulua kaikille, ja kiitos teille, jotka olette tavalla tai toisella osallistuneet lähidemokratian edistämiseen vuoden mittaan. Nyt levähdetään ja vuoden alusta jatketaan taas uusin voimin ja kujein!

Anna Kulmakorpi

Demokratia – miten sen näemme?

Noin kuukausi sitten Kari Huoviala nosti kirjoituksessaan Aamulehdessä esille näkökulman demokratiaan, joka on mielestäni tärkeä. Usein demokratian nähdään olevan toinen pää janaa, jonka toinen pää on harvainvalta.  Mutta näemmekö tämän janan kokonaan? Ehkä emme.

Kari Huoviala kirjoittaa, että pyrkiessämme yhä pidemmälle demokratian tiellä, menetämme samalla myös kykymme tehdä päätöksiä. Näkisin, että tässä meidän yhä monimutkaistuvassa maailmassa aiempaakin enemmän on totta se, että emme voi sekä säilyttää kananmunan ehjänä että tehdä siitä munakkaan. Päätöksenteko on siten aina myös valintojen tekoa. Pyrkimys huomioida kaikkien mielipiteet ja näkökulmat päätöksenteossa on välillä vaikeasti yhteen sovitettavissa tämän asian kanssa.

Ehkäpä demokratia pitääkin nähdä tasapainotilana janalla, jonka ääripäinä ovat harvainvalta ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä? Tällöin tässä tasapainotilassa päätöksenteossa on kattavasti mukana erilaisia näkemyksiä, mutta saamme myös aikaan päätöksiä. Päättämättömyys tuskin on demokratiaa vahvistava asia, joten tämä tasapainotila on syytä löytää.

Koska usein on ”niin monta mieltä kuin miestäkin”, niin keskenään ristiriitaisista näkemyksistä ja haluista pitää tavalla tai toisella puristaa selkeä päätös. Koska kaikki eivät voi saada haluamaansa, päätös pitää tehdä tavalla, joka koetaan oikeutetuksi myös tässä päätöksentekotilanteessa näkemyksensä kanssa häviölle jäävien joukossa. Demokratiassa enemmistön kanta on ratkaissut tällaiset ristiriidat päätöksenteossa. On vaikea nähdä mitään muuta hyväksyttävissä olevaa tapaa ratkaista tällainen ristiriitatilanne.

Edellä olevan pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta onko se sitä? Kari Huoviala kysyy kirjoituksessaan, että ”kuka enää uskaltaa nousta johtamaan?”.  Päätöksentekijä ”luontoiseduksi” näyttää ajoittain muodostuvan silmille roiskuva rapa. Tässä meidän pirstaloituneessa ja yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa taitaa olla tuo päätöksentekoon liittyvä demokratian pelisääntö olla osin unohtunut, ja päätös joka ei ole oman mielen mukainen, tuottaa välillä ärhäkän reaktion.

Koska demokratia on yhteispeliä ja myös omista näkemyksistä poikkeavien ajatusten kunnioittamista, niin ehkäpä siinä yhteydessä on syytä muistaa Piukat paikat –elokuvan viimeinen repliikki. Sen lausui mies, joka havaitsi morsiamensa olevan naiseksi pukeutunut mies, ”kukapa meistä on täydellinen”.

Heikki Konsala
Lähidemokratiatoimikunnan 1. varapuheenjohtaja

Kuva: Katja Korpela

(muoks. 18.12. korjattu lainatun kirjoittajan nimi, joka on Huoviala, eikä Huovila - Ak)

Voiko lähidemokratiaa mitata?

Eilen oli lähidemokratiahankkeemme ohjausryhmän kokous, ja siellä mm. pohdittiin, kuinka lähidemokratiaa tai sen toteutumista voidaan mitata. Oikein hyvä kysymys, kun sitä oikein alkaa ajatella.

Yksi tapa mitata lähidemokratian toteutumista kunnassa voisi tietysti olla se, kuinka paljon osallistamismenetelmiä ja vaikutuskanavia on käytössä – siis esimerkiksi kuntalaisraateja ja -foorumeja, kyselyitä, asukasiltoja, sosiaalisen median hyödyntämistä ja niin edelleen. Toinen mittari voisi tietysti olla joku tunnustuskin. Demokratia-palkinto, Suomen kylämyönteisin kunta – onhan näitä.

Tai raha – asiaa voi myös lähestyä vaikkapa sen perusteella, kuinka laajasti asukkailla on valtaa päättää suoraan kunnan varojen käytöstä ja kohdistamisesta, tästä käytetään termiä osallistava budjetointi. Tätä on käytössä jonkin verran eri puolilla Suomea ja hyvin eri mittakaavoissa, edistynein lienee Rovaniemen aluelautakuntamalli, jossa aluelautakunnat järjestävät alueensa lähipalvelut.

Luottamus päätöksentekijöihin – ovatko valtuutetut sanan mukaisesti LUOTTAMUShenkilöitä? Löytyykö luottoa, ovatko ihmiset tyytyväisiä äänestämänsä edustajan toimintaan tehtävässään? Kuinka hyvin kuntalainen on perehtynyt sen ihmisen ajatuksiin ja arvomaailmaan, jonka on äänestänyt edustajakseen, ja kuinka hyvin seuraa valtuustokauden aikana tämän ihmisen tekemisiä?

Lähidemokratian toteutumista voidaan myös ajatella toteutuvan silloin, kun kuntalainen kokee, että hänellä on riittävästi mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöään koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämän asian selvittämiseksi pitäisi tietysti kysyä kuntalaisilta, kuinka he asian kokevat.

Lempäälällä voi olla hieman kirittävää muihin kuntiin nähden, mitä tulee osallistavien menetelmien käyttöön lakisääteisten vaatimusten lisäksi. Mutta – kun kaikki suunnitellut menetelmät (kuntalaisaloite.fi – palvelu, valtuuston videointi, Facebook, osallisuusfoorumi ja niin edelleen) on saatu käyttöön, voidaanko sanoa, että lähidemokratia toteutuu? Entä jos omatoimiraha olisikin saanut lähidemokratiapalkinnon, voitaisiinko sitten taputtaa pieniä karvaisia käsiämme ja todeta, että nyt asiat onkin muuten maalissa?

Itse äänestän kokemukseen pohjautuvaa mittaamista. Ja kokemus onkin hyvin subjektiivinen asia – ehkä joku kokee demokratian toteutuvan riittävästi, kun hän saa äänestää ja luottaa sitten edustajansa päätöksentekokykyyn. Joku toinen on tyytyväinen, että saa vastata kyselyihin ja osallistua silloin tällöin asukasiltoihin ja sitä kautta vaikuttaa. Kolmas tekee samaa yhdistystoiminnan kautta tai vaikuttaa muuten oman asuinalueensa tai lähiyhteisön toimintaan, neljäs keskittyy enemmän omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja kilauttaa viranhaltijalle, jolta kysyy ja jonka kanssa saa asiansa hoidettua. Sitten ovat luottamushenkilöt,  jotka – aivan oikein – ovat myös kuntalaisia. He pyrkivät päätöksenteon ytimeen, ja ovat valmiita käyttämään siihen runsaasti omaa aikaansa. Luottamushenkilön kokemus demokratian toteutumisesta voi toki myös olla hyvin monenlainen. Sitten on tietysti niitäkin, joiden kohdalla tuntuu, että mikään ei riitä.

Koska kaikkia asioita ei kuitenkaan voida käydä ovelta ovelle kaikilta kysymässä, täytyy päätöksenteon pohjimmiltaan perustua edustukselliseen demokratiaan ja päätöksentekoon, ja siihen, että viranhaltijat valmistelevat asiaa oman asiantuntemukseensa perustuen – se on heidän tehtävänsä. Kaiken muun osallistamisen tarkoitus lienee tukea ja helpottaa valmistelutyötä ja päätöksentekoa, tiedottaa ja toisaalta saada tehdyille päätöksille laajempi hyväksyntä ja vaikuttavuus. Sitä kautta pitäisi kaiken logiikan mukaan parantua myös kuntalaisen kokemus (lähi)demokratian toteutumisesta.

Täytyy kuitenkin muistaa, että lähidemokratia on jatkuva prosessi, se ei koskaan ole täysin valmis ja muuttuu maailman mukana.


Anna Kulmakorpi

Viikon kohokohdat

Vietin mukavan torstaipäivän Starttipajalla eilen. Keskustelimme nuorten sekä Starttipajan ohjaajien Ilonan ja Veeran kanssa vaikutusmahdollisuuksista. Asiaa havainnollistettiin sanakorttien avulla. Pohjana käytin Valtikka.fi:n Vaikuttajan reittikarttaa, ja lopulta Starttipajan seinällä oli seuraavanlainen kartta:

Kokeilepas itse alkuperäisellä reittikartalla, kuinka haluaisit vaikuttaa:
http://reittikartta.valtikka.fi/

Oikein hyvillä mielin lähdin Starttipajalta jatkamaan hommia, sillä kun kysyin lopuksi, kuka koki saaneensa uutta tietoa omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja kaikki paikalla olleet Starttipajalaiset nostivat käden. Mission accomplished!

Toinen viikon kohokohta on ehdottomasti ollut Lempäälän kunnan Facebook -organisaatiosivun julkaiseminen! Kuten moneen muuhunkin asiaan Lempäälässä, myös some-asioihin on valmistauduttu huolella. Kunnan henkilöstöstä on mietitty useampi ylläpitäjä Facebook –sivulle ja tämä porukka sai myös tämän viikon maanantaina todella innostavan ja kannustavan ohjeistuksen asiaan Kinda Oy:n Pauliina Mäkelältä. Muutamassa päivässä Lempäälän kunnan sivu on kerännyt jo yli 400 tykkääjää ja sen kautta on esitetty useampia kysymyksiäkin kunnan suuntaan. Hienoa! Jos et ole vielä käynyt tykkäämässä, teepä se hetimiten. Uskon, että Facebookista muodostuu meille hyvä ja toimiva monisuuntainen tiedonkulkuväylä!

Ja onnistuneen viikon kruunaa ehdottomasti huominen eli Suomen itsenäisyyden juhlistaminen. Kiitollisin mielin toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle suomalaiselle!


Anna Kulmakorpi

Kunta – missä olet?

Mitä tulee ensimmäiseksi mieleen sanasta kunta? Monelle varmasti tulee mieleen työpaikka. Tai palvelut – terkkari, päivähoito, koulu, vesihuolto, rakennuslupa. Tai byrokratia. Virasto. Ehkäpä adjektiiveja? Hidas, tehoton, kaukainen? Yleisemmin toivottavasti positiivisempia, ehkä viihtyisä, monipuolinen, turvallinen?  Loistava sijainti, hyvät harrastusmahdollisuudet? Kenties ensimmäiseksi mielikuvaksi piirtyy kunnan vaakuna. Tai kartta.

Mutta kuinka usein asukas ajattelee, että kyseessä on yhteisö? Muutakin kuin asuinpaikka, siis koti? Että kunta - se hallinnollinen yksikkö – on yhteisten asioiden hoitamista ja viranhaltijat työkseen hoitavat kuntalaisten asioita. Luottamushenkilöt edustavat kuntalaisia ja tekevät päätöksiä asioista, joilla tämän yhteisön toiminta mahdollistetaan.

Kunta on siinä, kun astut kotisi ovesta ulos ja katselet lähiympäristöäsi, ihmisiä ja rakenteita. Kunnan asukkaana, palveluiden käyttäjänä, veronmaksajana ja äänestäjänä (tai ainakin äänioikeutettuna) olet osa kuntayhteisöä. Erästä lempääläistä nuorta lainatakseni:

Mietipä sitä.

Anna Kulmakorpi

Yhdistystapaaminen vol2 : Yhteenvetoa

Eilen torstaina pidettiin toinen yhdistystapaaminen hankkeen puitteissa. Liekö päällekkäistilaisuudet tai muut marraskuiset kiireet vaivanneet yhdistysväkeä, kun ihan yleisöennätyksiin ei ylletty. Mutta ei siinä eikä missään, hyvin kiitollisia olemme myös siitä tehokkaasta tusinasta, joka paikalle saapui. 

Edustettuina olivat Nurmen kyläyhdistys, Kuljun Asemakylän omakotiyhdistys, Ristinmäen omakotiyhdistys, Kuivaspään ja ympäristön kyläyhdistys, Lempäälän lumikenkäilijät ja Lempäälän seudun samoojat, Vanattaran omakotiyhdistys, Mattilan kyläyhdistys ja Ruskea-ahteen omakotiyhdistys sekä Lähidemokratiatoimikunta ja Lempäälän kunta. Illan aiheina olivat omatoimirahan myöntöperusteiden päivitystarpeet yhdistysten näkökulmasta ja yhteistyön edelleen virittely edellisen tapaamisen ideoinnin pohjalta.
 
Omatoimirahan myöntöperusteisiin nykyisellään tuntuivat paikallaolijat olevan pääsääntöisesti melko tyytyväisiä, mutta kyllä keskusteluakin aiheen ympäriltä syntyi. Jonkin verran pohdittiin, pitäisikö käyttötarkoitusta laventaa erilaisiin, aineettomampiin kohteisiin, esimerkiksi tapahtumien toteutukseen. Ainakin tähän saakka omatoimirahan käyttökohteet ovat olleet vahvasti ns. lapio ja saha -tyyppisiä projekteja kuten kiinteitä rakennelmia, korjausta, ehostusta jne. Loppupäätelmä taisi kuitenkin olla, että aika usein tapahtumaprojektiin voi avustusta hakea muista lähteistä kuten kulttuuri- ja liikuntapuolelta.

Kysymykseen kyläkirjojen mahdollisesta siirrosta kulttuuriavustusten piiriin vastaukseksi tuli nyökyttelyä – sinnehän ne loogisemmin ehkä istuisivat. Historia kyläkirjojen avustamiseksi omatoimirahasta on kuitenkin pitkä, ja siksikin vaatinee huolellista jatkosuunnittelua.

Myös hakijakunnasta tuumailtiin, että nykyisellään perusteet sallivat riittävällä tavalla myös ei-rekisteröityneiden hakijoiden projektit. Päällekkäisten avustamisten ehkäisemisestä todettiin, että siitä tulee jatkossakin huolehtia.

Hakusysteemistä ja raportoinnista sentään löytyi vähän jotain pientä viilattavaakin; mietittiin, että raportointia varten voisi olla valmis pohja tai mallirunko. Sille voisi olla helpompi työstää raportti kuin aivan tyhjälle paperille. Myös talkootyön laskennallinen arvo ehdotettiin nostettavaksi 10 euroon tunnilta, näin se vastaisi hieman paremmin nykyaikaa ja olisi myös samalla tasolla kuin mm. leader -hankkeissa.

Kaiken kaikkiaan toivottiin, että hakumenettely pysyisi mahdollisimman yksinkertaisena. Vaikka joku olikin sitä mieltä, ettei paperisota maksa vaivaa, selvä enemmistö piti kuitenkin tarvittavaa paperityötä varsin kohtuullisena ja raportointiakin reiluna vaatimuksena. Rahan saaminen kokonaisuudessaan käyttöön etukäteen on hyvä käytäntö, joka tulee säilyttää - siitäkin huolimatta, että käyttämätön raha täytyy periä takaisin, mikä aiheuttaa hieman ylimääräistä työtä.

Hieman aprikoitiin myös, pitäisikö omatoimirahalle määritellä joku kattosumma, ja ohjata isommat projektit juurikin mm. leader-rahoituksen pakeille, jotta omatoimirahaa voitaisiin jakaa järkeviä summia mahdollisimman monelle. Viime aikoina jaossa on ollut vuosittain 40 000 €, ja jos joku projekti alkaa lähennellä kymppitonnia, lohmaisee se ison osan kokonaispotista. Seuraava ajatus oli tietenkin loogisesti se, että omatoimirahaa tarvitaan isompi potti jakoon! On se kuitenkin niin hyvä ja kunnallekin varsin edullinen tapa kehittää asuinympäristöä ja edistää asukkaiden viihtyvyyttä.

Tällaisia terveisiä viedään siis omatoimirahatyöryhmälle.

Kuva: Anna Kulmakorpi

Pirkanmaan kyläasiamies Marja Vehnämaan johdolla tuumailtiin, mitkä edellisessä tapaamisessa kerätyistä yhteistyöehdotuksista olisivat sopivia jatkokehittelyyn. Esille nousi ainakin yhdistysten yhteisen nettisivuston ajantasaistaminen, ja varsinaisten kylien lisäksi myös muiden alueiden lisääminen sinne, yhdistysten oman halukkuuden mukaan. Ohjausta sivuston elvyttämiseen ja käyttöön tarvittaisiin, ja pyritään jonkinlainen koulutus pyritään asiaan järjestämään tulevina kuukausina.

Yhteistyön ja etenkin yhteisen vaikuttamisen väylänä kannatettiin jonkinlaisen vertaisyhteisön muodostamista. Jotkut tiesivät kertoa, että jonkinlainen yhteenliittymä on ollutkin, ja päätettiin tutkia asiaa. Maaliskuulle sovittiin vielä yhdistystapaaminen, jossa voidaan elvyttää kyseinen yhdistys, mikäli asia selviää ja kannatusta riittävästi löytyy.

Keskusteltiin myös loppukeväällä järjestettävän, koko kunnan yhteisen toiminta-/talkoopäivän sisällöstä. Ainakin Kuljun Asemakylässä olisi tarvetta ryteikön raivaukseen ja pusikoiden perkaamiseen ja siihen voidaan kunnan puolesta järjestää apua ainakin perkuujätteen poiskuljetukseen liittyen.

Mitä kaikkea muuta kyseisenä päivänä voisi eri puolilla Lempäälää touhuta ja minkälaista mukavaa oheen järjestää – sitä jokainen voi pohtia ja omien kotikulmien tarpeita mietiskellä. Näihin palataan ensi vuoden puolella!

Vielä iso kiitos osallistujille ajastanne ja aktiivisuudestanne!

Anna Kulmakorpi